Tuu tupahan -tapahtuman kohde

Urpasen mäki

Urpasen mäki oli aikanaan Pietilän kartanon torppa, Kaunismäki nimeltään. 1916 siihen muutti alustalaisiksi Arvid Salosen perhe Kuhmoisista. Arvidilla ja Rosalla oli 12 lasta, ja mäellä aloitettiin niukka elämä suuren katraan kanssa. Asiat paranivat kun vanhemmat pojat pääsivät sahalle töihin, ja osallistuivat perheen elatukseen. Kirjoitus- ja lukutaidoton isä- Arvid osti torpan kartanolta, ja loppujen lopuksi petoksen vuoksi joutui maksamaan sen kahdesti, lukea kun ei osannut.

Surua tuotti Kansalaissota joka vei kaksi vanhinta veljeä, ja  aikanaan 2. maailmansota nuorimman veljen.

Elämä oli niukkaa mutta onnellista, kuri oli kova, mutta iloita osattiin, soitettiin ja laulettiin paljon. Köyhää oli, edes kouluun eivät voineet kaikki lapset mennä talvella joka päivä, koska kenkiä oli vaan kaksi paria.

30-luvulla ennen sotaa mäelle muutti Urpasen Martti Koskenniskan kotitilaltaan, Rauhalan mökkiin, joka nykyään on samaa pihapiiriä. Kuinkas ollakaan naapurista löytyi Salosen Helvi vaimoksi, ja huutokaupassa Martti osti yllätyksenä vaimolleen tämän kotitalon, ja äiti oli ikionnellinen.

Pian alkoi yritystoiminta. Ensin verstaana toimi talon isoin takahuone, ja kun Martti teki siihen aikaan puutöitä, mm. karjalaisille siirtolaisille ovia ja  ikkunankarmeja, niin syttyi koko talo kerran tuleen.

Onneksi ei palanut kokonaan, mutta silloin isä päätti rakentaa erillisen verstaan ja siihen pajan. Ensin puutöitä , sitten myös sepän töitä ja lopulta maatalouskoneiden ja autojen korjausta, puupuolella muistan hänen tehneen monet, monet ravikärryt ym, jopa tekohampaita yritettiin tilata häneltä, ja viime ajat hän teki saunakiukaita, joita sitten löytyi ympäri uutta maata.

Minä synnyin 1955 ja elin onnellista lapsuutta Urpasen mäellä. Olin vanhempieni silmäterä, ja olin aika lellitty, mutta aina muistutettiin että raha tuli rankalla työllä, puima-aikaan isä lähti yölläkin auttamaan jos joku kone rikkoutui pellolla.

Martin paja oli päivittäinen miesten kohtauspaikka, aina oli autoja pihassa, osa vain rupattelemassa.

Ja vanhempi väki ehkä muistaa Martin vanhat isot amerikanraudat joilla hän aina ajoi. Ei olisi kyllä mahtuneet kaasupullot eikä kuskikaan pienempiin autoihin. Jenkkirauta oli ainoa oikea auto.

Isäni kuoli vuonna 1977 ja äiti asusteli mäellä yksin kunnes 1993 halvaantui ja joutui muuttamaan luokseni Lohjalle, jossa kuoli 1997.

Nykyään Urpasen mäki on perheeni kesänviettopaikka, jonne autoni suuntaa kulkunsa Lohjalta joka viikonloppu kesäisin.

Tervetuloa tutustumaan meihin, Urpasen mäkeen, Martin pajaan vanhoine kojeineen ja ihanaan pihapiiriimme.

Maaret Helin