23.12.
23.12. Jouluruno sinulle
Pieni jouluenkeli
Pienen pieni enkeli kerran maahan lenteli.
Katseli hän suruissaan maata mustaa, pimeää,
ihmisiä murheineen, huolineen ja kipuineen, kamaline kiireineen.
Pienen pieni enkeli itseksensä aatteli:
"Mistä saisin pakkauksen, niin suuren, sievän, pehmoisen,
josta riittäis kaikille, isoille ja pienille,
joulumieltä oikeaa, lempeää ja rauhaisaa?"
Pienen pieni enkeli Isän luokse palasi,
kertoi Hälle huolensa.
– Isä häntä halasi ja sitten sanoin lohdutti:
"Rakas pikku enkeli, kaunis on sun aikeesi,
vaan ihmisten on itsestään, löydettävä sisältään
joulumieli oikea, aito joulun tunnelma.
Sinä voit vain pikkuisen heitä siinä muistuttaa
olemalla enkeli, ihan oma itsesi."
Pienen pieni enkeli alas maahan lenteli
ja matkallansa hymyili.
Hymy tarttui tähtösiin ja pienen pieniin lapsosiin,
jotka vielä pystyivät enkeleitä näkemään,
aidon joulun kokemaan.
Pienen pieni lapsonen äidillensä hymyili
ja riemuissansa hihkaisi:
"Äiti, katso, enkeli!"
Äiti joulukiireissään kummastellen katseli,
kesken kaiken istahti, ja hetkiseksi hiljeni.
Hän kuuli vienon soitannan
– enkelkellon helinän.
Sisko Liukka
