Bellavilla

Talon tarinaa talon emännän kertomana

Paikan nimi: Bellavilla
Valmistumisvuosi: 2008
Rakennusmateriaalit: siporex ja puu

Miehelläni ja hänen suvullaan on vankat juuret tällä niemellä, Kymijoen käänteillä. Itse olen tullut Vuolenkosken maisemiin 45 vuotta sitten mieheni siivellä.

Tällä paikalla, Kymijoen Kettujärven rannalla, oli punainen torppa, jota innolla kunnostimme kesän aurinkoisia päiviä silmällä pitäen, kun perheemme kasvoi.

Kymmenen vuotta sitten heinäkuun helteillä ukkonen poltti satavuotiaan torppamme, hävitti maantasalle. 2006 monien mietteiden jälkeen alkoi uuden rakentaminen.

Tästä talosta ja sen pihapiiristä on tullut meille ja tyttärellemme Nepsu-koirineen tosi rakas paikka, jossa vietämme aikaa ympäri vuoden säästä riippumatta.

Talo on tehty omien suunnitelmien pohjalta yksityiskohtia myöten. Kylän taitava kirvesmies, rakentamisen moniosaaja Pekka Lallukka rakensi Bellavillan toiveidemme ja rakennuspiirustusten mukaan.

Talon perusosa on Jämerän harkkoa, välipohjassa ontelolaatat ja suojana mansardikatto, joka tuo väljyyttä yläkertaan. Peruslämpö tulee vesikiertoisesta lattialämmityksestä, mutta ei aikaakaan, kun maalle saavutaan, kaakeliuuneissa roihuaa tuli tuoden ihanan kodikasta tunnelmaa.

Talonpäädyn lasiverannasta on tullut houkuttava olotila, jonka sisustamme aina uudelleen tarpeiden mukaan: illanistujaisiin, elokuun ravintolapäivään, puuhastelupaikaksi. Siellä syntyvät talven aikana uudet suunnitelmat pihapiiriin. Nyt piirtelemme ikkunaluukkuja rakennettavaan liiteriin ja ompelen vanhoista nenäliinoista lippujanoja tuleviin tapahtumiin.

Lasiverannan yläpuolella on iso katettu parveke, jossa kesäisin vietämme kahvihetkiä ja seuraamme järvelle aukevan lehtomaiseman luonnonihmeitä.

Viisi vuotta sitten rakensimme pihasireenien katveeseen perkolan. Viime kesänä perkolan ristikot täyttyivät eka kerran köynnöstävistä ruusuista, kärhöistä ja viinikyönnöksistä. Kuuikkuna rajaa näkymiä juhannusruusuille ja kiviympyrän kaariportille.

Linnunpöntöissä on kova tohina. Rantaviivaa seuraileva kalasääski tekee päivittäiset retkensä. Tikka nakuttaa tuttuun tapaansa. Tammenoksasta roikkuvan ison ampiaispesän lukuisat asukit saalistavat kirvoja ja pörräävät puutarhan baguakukkapenkeissä ja siitähän tykkäävät myös hedelmäpuutarhan puut ja pensaat.

Tällaisia muistoja ja ajatuksia tulee mieleen viime kesältä, mutta nyt odottelemme jo uutta kesää uusine ihmeineen.