Luukku 26

Kuinka kauppias relaa?

Metsäneläinten joulupuoti, se oli varsinainen suksee. Olin ajatellut ottaa tänä jouluna vähän iisimmin, oppia relaamaan kiireen keskellä ja tekemään ennakoivaa kaupantekoa. Mutta olen edelleen se sama, vallan hyvin tuntemani hirvipöljämys. Luulen itsestäni liikoja, kerta toisensa jälkeen. Vaan miten osaisinkaan ottaa asian rennommin - Hyvät hyssykät, olenhan sentään kauppias henkeen ja vereen, neljännessä hirvipolvessa, ja sarvissani bisnestajua vertaansa vailla. Ja kun kaikesta siitä joulutohinasta jää näin hirrrrveän hyvä mieli niin miksipä oppisin. Hirveä hoppu ja ny se on loppu, sano yks puotipuksu ja läks mettään!

---

Koskapa en ole ehtiny tehdä kotona yhtikäs mitään sesonkivalmisteluja valmiiksi, en ajoissa, hyvissä ajoin tai pahasti myöhässäkään, voin yhtä hyvin unohtaa ne, ja käyttää joulunvälipäivät ainoastaan fiilistelyyn. Ympärilläni leijailee satumaista taikapölyä ja sisimmässäni on rauha. Njää. Totuuden nimissä, minun täytyy ponnistella päästäkseni kiireen ikeen alta. Vaan on minulla siihen resepti. Ei, ei apteekkarin rauhoittavia, vaan roima annos rauhan taikapölyhiukkasia ja kuusiportainen toimintaohjeisto.

Aloitan onnittelen itseäni mahtavasta joulu(suo)riutumisesta. Hyvä mä, hyvä mä, hyvä minun joukkue! Keitän oikein kunnon paksut termarikermakahvit. Siinä pannun poristessa laitan ajatukseni rakkaille ja uskollisille asiakkailleni ja ystävilleni. Tunteet ovat pinnassa. Te olette spesiaalitapauksia jokainen, Joulun hyväntuulenlähettiläitä. Kiitollisuus synnyttää onnellisuutta. Tutkimuksetkin sen tietävät.

Siitä etenen askel askeleelta kohti hyrisevää zen-tilaa:

1. Kynttilät kotipöydiltä sammuksiin. Olen yrittänyt luoda joulutunnelmaa vielä siivoamattomaan kotiini kynttilöin, mutta ei koti sentään niin sotkuinen ole, että haluan polttaa sen.

2. Kunnon saapikkaat ynnä muut rönttyyt ylle. Palella ei saa. Se on ykköshirvisääntö.

3. Käteen lähes liimaantuneen kännykän jätän eteisen pöydälle. Ei meinaa irrota. Haaveilen henkilökohtaisesta seesteisyydestä... ja kas, irtosihan se.

4. Kerron naapurin siiliperheelle, että lähden ja tulen takaisin noin arvioimani ajan puitteissa. Tämä kohta siksi, että ovathan äidit jo muinaisantiikin ajoilta alkaen opettaneet, ettei ilman kännykkää saa lähteä mihinkään.

5. Marssin metsään. Ei sen tarvitse olla kaukana. Lähipusikkokin käy. Nyt ei ole kyseessä kalorikulutteinen iltalenkki (jätithän Sinäkin sen perusvarusteluusi kuuluvan askelmittarin eteisen pöydälle). Sen voi suorittaa joulusiivouksen muodossa. Joulun jälkeen. Ensi Jouluna.

6. Hengittelen. Etenen hitaasti. Istun kannonnokkaan. Katson ja kuuntelen. Aluksi ei ehkä tunnu miltään. Sarviin leijailee lumihiutaleita. Että tunnen sen, se sentään on jo jotain. Oikein hyvä alku. Mutta. Lähinnä joulupuodin työlista voi tulla mieleen ja se, kuinka olisikaan oivallista, jos juuri nyt ne kaikki tavarantoimittajat ja myyntimiehet olisivat kotioveni takana hyasinttejaan tuomassa.

Vaan annanpa metsälle aikaa niin sen vaikutus on huomattava. Pinttyneemmällä kiireetikolla, kuten minulla, voi kestää puolesta tunnista tuntiin ennen kuin kiireet kipuavat kuusen latvaan. Pikkukiireistä kärsivä saa kiinni jujusta jo vartissa.

Raitis ilma tuulee korvastani sisään ja toisesta ulos vieden turhakkeet mukanaan. Järki alkaa kulkea ja yllätys yllätys, hyviä asioita alkaa tulla näkyviin ostoskassien ja ostoreskontran takaa. Tämä onnistuu vain, jos en käytä aikaa kiirehtimällä takaisin kiireiden luokse. Esimerkiksi “Nyt kun lähden niin ehdin vielä käydä joulupuodin kautta hakemassa valmispiparkakkutaikinapakasteen ja sulattaa sen mikrossa ja polttaa piparit ennen tapaninpäivän illanistujaisrumbaa” -tyyppinen ajatuksenkulku ei edesauta taikapölyttymistäni.

Ja nyt kun olen henkistynyt, ja jos olen tehnyt sen omassa pusikossani tai minulla on maanomistajan turvallinen lupaus, niin kerään tuliaisiksi itselleni sylillisen havuja. Näin tuon pienen, tärkeästä hetkestä muistuttavan, monumenttaalispalasen metsää kotiini. Havuntuoksuun voin sitten työntää pään kainaloita myöten, kun tekemättömät tehtävät taas alkavat painaa korvantakusia.

Metsän mahtava voima piilee siinä, että se on syntynyt hitaasti. Se ei anna hirvenkään kiireelle jalansijaa.

ps. Mentäiskö joskus yhdessä metsään?


Joulunjälkeisin huhhuijaa-terveisin,

Kauppias Hirvi

Joulunajan tapahtumat kylällämme 2020

päivitetään tämän linkin taakse tuotapikaa

Yhteystietomme

Elävä joulukalenteri

Avoinna joulukuun ajan vanhalla palotallilla

Vuolenkoskentie 1196

19160 Huutotöyry

Yhteys kalenterityttöihin:

joulukalenteri@vuolenkoski.fi