"Jänö pieni ketteräinen, tule jo vilkkaasti", kannusti Vuolenkosken metsissä elelevä tarkkasilmäinen ja notkea peuran poikanen. "Loikin, loikin, kunhan saan käpäläni täältä nuoskalumen syövereistä", vastasi jänö joutuen. Yhdessä oli nimittäin matka ja minnekäs muualle sitä tähän aikaan joulukuusta mentäisiinkään kun eläinten puotiin U-mäen tykö. Sieltä ne kaikki tuotteet parhain tarjouksin saa. Sen tiesivät peuran poikanen ja jänö pieni ketteräinen.
Korkean palotornin laella matkalaisille tervehdykseksi sirkutti kylän notkoissa asusteleva tintti. Suunta oli oikea, siitä kauppakansa oli varma sirkutuksen kuultuaan. "Voin haistaa puodin tuoreimmat pullat ja lehtevimmät korret", peuran poikanen sanoi tyytyväisyyttä hykerrellen. Se oli tullut hakemaan murua rinnan alle, sillä näin talvisaikaan luonto tarjoilee sille vain poronjäkälää, joka sekin on vallan hyvää, mutta jälkälässä on vain vähän hivenaineita ja valkuaisia. Karppaaja ei tämä peura ole lain, sillä jäkälä niin kuin pulla ja leipänenkin, sisältävät paljon hiilihydraatteja. Se pitää sorkan liikkeessä ja saa kestävyysvalmiuden hyviin asemiin.
Jänö pieni ketteräinen sen sijaan tietää puodin tarjoavan suorastaan silmän kantamattomiin jatkuvan myyntilinjaston maamme lehtipuulajikkeiden kuoria valmiiksi revittyinä, semmoisina herkullisina käppyröinä ja kippuroina. Samalla harjun mättäällä usein viihtyvä Aarne-jänis on kertonut Jänö pieni ketteräiselle suussasulavista ruohoista ja varvuista, joista erityisesti tuuheat kanervan varret ovat saaneet koko kulmakunnan kanilajiston liikekannalle.
Viimein kaksikko saavuttaa vanhan puodin ovenpielen ja näkee neljän silmän voimin puodin annin. Totta kuin rotta. Kaikki ne tuotteet löytyivät, joita oltiin lähdetty etsimään.
Mutta mitä muuta mukavaa kaksikko näkee reissullansa selviää Elävän joulukalenterin luukussa 13.