Varhain perjantaiaamuna lähdimme Karralan kotiseutumuseoon katsomassa näytelmää ”Talonpoikaiselämää Karralassa”, joka kertoi vanhoista ajoista. Näytelmän oli kirjoittanut Kimmo Rämä. Se näyteltiin Karralan talon pihassa. Talo on hyvin vanha. Se on rakennettu 1700-luvun lopulla. Kaikki ihmiset pitivät vanhan näköisiä vaatteita. Karrallan viimeisin isäntä oli Vihtori Mäkinen aina vuoteen 1977 saakka. Hän eli vanhana poikana, luonteeltaan vähän nuukanakin.
Tarina keskittyi kansalais- ja talvisodan aikaan. Näytelmän henkilöinä oli tilan isäntä, talonpoikia, emäntä ja muita apulaisia. Se kertoi miten tilan isännän päivä eteni. Talonpojat lähtivät peltotöihin ja naiset pesivät pyykkiä.
Kansalaissodan aikaan tulivat punaiset hakemaan viljaa, voita, lihaa ja hevosen kärryineen, mutta talonväki selvisi kyllä.
Väliajalla pääsimme itse kokeilemaan kuinka pestään pyykkiä ja tehdään heinää seipäille vanhan ajan tyyliin. Hankasimme kovasti pyykkejä pyykkilautaan ja mankeloimme ne. Sitten pyykit ripustettiin ne narulle. Ei ollut koneita tai mukavuuksia. Pienemmissä ryhmissä nämä tehtävät onnistuivat hyvin.
Entisaikojen elämä maatalossa oli työntäyteistä ja raskasta. Asukkailla ei ollut aikaa laiskotteluun. Työpäivät olivat pitkiä. Pääsimme myös opastetulle kierrokselle, jossa esiteltiin vanhoja esineitä. Sisällä meille annettiin lisää tehtäviä. Niitäkin ratkottiin ryhmissä.
Näytelmä jatkui. Tällä kertaa se kertoi sodan ajasta. Se kertoi kuinka nuori mies oli lähdössä sotaan. Matkalla hän tuli pyytämään kessua. Karjalasta lähteneet evakotkin esiintyivät näytelmässä.
Kun Karralaan tuli traktori, uusi aika saattoi alkaa.
Näytelmä päättyi iloisiin häihin, joihin osallistuimme itsekin laulamalla.
Se oli hyvä näytelmä.
Vanhan ajan työt vaikuttivat vaikeilta, mutta kyllä niistä on selvitty. Oli varmasti vaikeaa olla ilman sähköä.
Vuolenkosken koulun 5-6-luokka vieraili Karralassa perjantaina 27.9.2010.