Elävä Joulukalenteri 2020
Eläväisen Vuolenkosken kylän eläväinen joulukalenteri vuosimallia 2020, jukupätkä, se on täällä!
Ja nyt joka tonttuiikka silmät ja silmälasit tarkkana! Bongaa tonttu! Tänä jouluna kylätonttu on piiloleikkituulella, mutta toki juuri Sinulle näyttäytyy kovin mielellään. Lueppas lisää tiedotteestamme ja osallistu.
Tälle sivulle on päivitetty ja linkitetty joulukalenterin infoa - ja luukutamme suureen jakeluun iloista joulumieltä. Perusaskeleet ovat edelleen samat kuin aiempina vuosina, palotallin teema verrattoman luokseenkutsuva ja tapahtuma-aktiivisuus tallella, tottakai ja kuinkas muuten. Sankoin joukoin tulkaa hakemaan taas sitä aitoa, lämpimänä tutajavaa tuntumaa, jota joulukalenteri pullottaa niin, että meinaavat luukut saumoistaan ja saranoistaan ratketa.
Aikaisempien vuosien tapaan joka päivä Joulun alla päivitämme tänne verkkosivuille, Kyläpisteelle ja vanhalle palotallille (Vuolenkoskentie 1196) Elävästä Joulukalenterista yhden kutkuttavan luukun. Monien villasukan pohjassa syyhyää ja se on vanhan vuolenkoskelaisuskomuksen mukaan merkki joulukuisesta mukavapotpurista.
Toki myös jo perinteiksi istahtaneet, joulunajan kylätempaukset ovat osana tätäkin kalenteria. Tapahtumalistaus tulee sekin vuolenkoski.fi -nettiin päivitetyksi, jotta sujuvat meininkipäivämäärien sutjakat siirrot omiin almanakkoihimme. Ja hyvin synkkaa!
Pst. Muistatko vielä Tonttu vinkkaa -palstamme? No hyvä! Katsos, kun siellä on edelleen vallan uusiokäyttökelpoista, Jouluun hykerryttävää kamaa, kiepahdappa inspiroitumassa!
Psst. Ottakaa hyvät joulunihmemaan tonttukansalaiset yhteyttä. Kalenteritytöt janoavat törröröö-ideoitanne ja tuoretta sutinapunssia: joulukalenteri@vuolenkoski.fi.
Siilin uskomaton kaukomatka saa jatkoa. Siihen, miten seikkailu sai alkunsa, voit tutustua elävän joulukalenterin luukussa 4.
… Aamu oli jo pitkällä, kun siili heräsi ympäröiviin ääniin. Se näki vilkkaita tepastelijoita. Eestaas tassuttavaa, kiireistä metsän väkeä. Se haistoi tuoreen ruisleivän tuoksun, huokaisi, ja kuuli kassakoneen kilinän. Kaupan hämärästä takahuoneesta se saattoi aistia korkeatasoista palvelualttiutta ja asiakastyytyväisyyttä. "Oih! Olen saapunut metropoliin! Ihmeellistä! Upeaa!" Sillä hetkellä meinasi siilin kapea maailmankatsomus revetä liitoksistaan. Innostus kihisi sen varpaista viiksikarvoihin. Se nousi ryhdikkäästi ja sanoi itselleen: "Jopas jotakin poika, maailma odottaa!"
Piikit vahvasti tanassa ja rintamus rottingilla siili asteli myymälän puolelle. "Hyvää huomenta kaunis rouva", se aloitti, vaan sai tuskin viehkeän rusakkorouvan rouvitelluksi, kun osastovastaava, herra Mäyräntaus, taputti sitä olalle ja ohjasi päättäväisin elkein tiskin taakse.
"Siinähän sinä oletkin, kaivattu jouluapulaiseni! Kyllä tulitkin sopivasti. Tulee nyt apu tarpeeseen. Vaan vähän lyhyt olet, noin niin kuin ylähyllyttämistä ajatellen. No jaa, jakkaraa sitten vaan jalkain alle. Ylettyyhän sitä kun kurkottaa ja venyttämällä venyy", lörpötti Mäyräntaus. Sitten oltiinkin jo täydentämässä vitriiniä ja noutamassa varastosta neiti Harakan pakastematotilausta. Pahnarullakon purku odotti. Paistopisteestä oli kaarnakakkuset loppumaisillaan ja kilotavaraa tuli pussittaa pikimmiten.
Vasta illalla, tohinan tasaannuttua, ehti miettimään. Sulkemisajan jälkeen siili ja Mäyräntaus istuivat mukavasti takahuoneessa kääpäteen äärellä. Mäyräntaus ihmetteli siilin tehokkuutta. Siili ihmetteli uutta uraansa. Ei ollut tullut puheeksi työhönottohaastattelu tai sopimuksen allekirjoittamiset, vaan tarvitsiko tullakaan. Molempi osapuoli myhäili tyytyväisyyttään. Oli tullut siilin elämään kertaheitolla kaivattua säpinää. Sinnikkyys aina palkitaan.
Sen pituinen seikkailu se.
