Elävä Joulukalenteri 2020
Eläväisen Vuolenkosken kylän eläväinen joulukalenteri vuosimallia 2020, jukupätkä, se on täällä!
Ja nyt joka tonttuiikka silmät ja silmälasit tarkkana! Bongaa tonttu! Tänä jouluna kylätonttu on piiloleikkituulella, mutta toki juuri Sinulle näyttäytyy kovin mielellään. Lueppas lisää tiedotteestamme ja osallistu.
Tälle sivulle on päivitetty ja linkitetty joulukalenterin infoa - ja luukutamme suureen jakeluun iloista joulumieltä. Perusaskeleet ovat edelleen samat kuin aiempina vuosina, palotallin teema verrattoman luokseenkutsuva ja tapahtuma-aktiivisuus tallella, tottakai ja kuinkas muuten. Sankoin joukoin tulkaa hakemaan taas sitä aitoa, lämpimänä tutajavaa tuntumaa, jota joulukalenteri pullottaa niin, että meinaavat luukut saumoistaan ja saranoistaan ratketa.
Aikaisempien vuosien tapaan joka päivä Joulun alla päivitämme tänne verkkosivuille, Kyläpisteelle ja vanhalle palotallille (Vuolenkoskentie 1196) Elävästä Joulukalenterista yhden kutkuttavan luukun. Monien villasukan pohjassa syyhyää ja se on vanhan vuolenkoskelaisuskomuksen mukaan merkki joulukuisesta mukavapotpurista.
Toki myös jo perinteiksi istahtaneet, joulunajan kylätempaukset ovat osana tätäkin kalenteria. Tapahtumalistaus tulee sekin vuolenkoski.fi -nettiin päivitetyksi, jotta sujuvat meininkipäivämäärien sutjakat siirrot omiin almanakkoihimme. Ja hyvin synkkaa!
Pst. Muistatko vielä Tonttu vinkkaa -palstamme? No hyvä! Katsos, kun siellä on edelleen vallan uusiokäyttökelpoista, Jouluun hykerryttävää kamaa, kiepahdappa inspiroitumassa!
Psst. Ottakaa hyvät joulunihmemaan tonttukansalaiset yhteyttä. Kalenteritytöt janoavat törröröö-ideoitanne ja tuoretta sutinapunssia: joulukalenteri@vuolenkoski.fi.
Siilin uusi ura
Olipa kerran siili. Ihan tavallinen, pieni ja pulleroinen. Piikit siistissä rivissä ja utelias katse. Niin utelias, että päätti erään kerran lähteä tutkimaan maailmaa etäämmäs kuin oli eläissään lähtenyt. Ja saatpa kuulla, ettei se ollut hukkareissu vaan todellinen siilireissu, josta kehkeytyi siilin uusi ura.
Niin, siili siis oli matkallansa maailmalle päässyt nyt jo kotitunkionsa tuolle puolelle ja hiekkatien yli. Se oli jo verrattain kaukana, siilin näkövinkkelistä suorastaan kaukomaanmatka. Rauhalliset olivat kotireviirin ympyrät, liiankin. Tämä se oli elämää. Maisemanvaihto ja uudet kuviot. Siili ei ollut uskoa rohkeuttaan. Monen monituista kertaa se oli uneksinut mukanaanvievästä elämänsykkeestä suurmaailman tapaan. Sen suonissa virtasi Volke Vestin veri. Siili kaipasi ympärilleen vauhtia, jännitystä, kuumia tunteita ja kuulia käytöstä. "Ja sitä saamani pitää!", se julisti sydänkaamoksessa hiljaa lepäävälle peltoaukealle.
Pellon toisella laidalla häämötti nyt jotakin suuresti kiinnostavaa. Se määrittäisi kulkurin suunnan. Kauniisti valaistu punainen tornitalo, se kutsui siiliä luokseen kuin autiomaan keidas nälänhätäläistä. Tarmokas oli tarinamme siili ja siksi veti huopasaapikkaansa vartta ylemmäs ja lähti tarpomaan. Niinkuin usein elämässä, niin myös pienen siilieläimen elämässä, sinnikkyys aina palkitaan. Siili saapui perille joulukuisen illan jo yöksi taipuessa. Uupuneena veti itsensä sykkyrälle. Päätti ottaa välietapin kunniaksi pienet torkut. Avaran maailman tutkiminen, se oli uuvuttavaa puuhaa...
Tarina jatkuu elävän joulukalenterin luukussa 5. Tartu siilimäisen seikkailun jatko-osaan siellä!
