Luukku 4

Siilin uusi ura

Olipa kerran siili. Ihan tavallinen, pieni ja pulleroinen. Piikit siistissä rivissä ja utelias katse. Niin utelias, että päätti erään kerran lähteä tutkimaan maailmaa etäämmäs kuin oli eläissään lähtenyt. Ja saatpa kuulla, ettei se ollut hukkareissu vaan todellinen siilireissu, josta kehkeytyi siilin uusi ura.

Niin, siili siis oli matkallansa maailmalle päässyt nyt jo kotitunkionsa tuolle puolelle ja hiekkatien yli. Se oli jo verrattain kaukana, siilin näkövinkkelistä suorastaan kaukomaanmatka. Rauhalliset olivat kotireviirin ympyrät, liiankin. Tämä se oli elämää. Maisemanvaihto ja uudet kuviot. Siili ei ollut uskoa rohkeuttaan. Monen monituista kertaa se oli uneksinut mukanaanvievästä elämänsykkeestä suurmaailman tapaan. Sen suonissa virtasi Volke Vestin veri. Siili kaipasi ympärilleen vauhtia, jännitystä, kuumia tunteita ja kuulia käytöstä. "Ja sitä saamani pitää!", se julisti sydänkaamoksessa hiljaa lepäävälle peltoaukealle.

Pellon toisella laidalla häämötti nyt jotakin suuresti kiinnostavaa. Se määrittäisi kulkurin suunnan. Kauniisti valaistu punainen tornitalo, se kutsui siiliä luokseen kuin autiomaan keidas nälänhätäläistä. Tarmokas oli tarinamme siili ja siksi veti huopasaapikkaansa vartta ylemmäs ja lähti tarpomaan. Niinkuin usein elämässä, niin myös pienen siilieläimen elämässä, sinnikkyys aina palkitaan. Siili saapui perille joulukuisen illan jo yöksi taipuessa. Uupuneena veti itsensä sykkyrälle. Päätti ottaa välietapin kunniaksi pienet torkut. Avaran maailman tutkiminen, se oli uuvuttavaa puuhaa...

Tarina jatkuu elävän joulukalenterin luukussa 5. Tartu siilimäisen seikkailun jatko-osaan siellä!

 

Joulunajan tapahtumat kylällämme 2020

päivitetään tämän linkin taakse tuotapikaa

Yhteystietomme

Elävä joulukalenteri

Avoinna joulukuun ajan vanhalla palotallilla

Vuolenkoskentie 1196

19160 Huutotöyry

Yhteys kalenterityttöihin:

joulukalenteri@vuolenkoski.fi